Viime aikoina mediassa on kirjoiteltu vammaisten henkilöiden oikeuksista, ja hyvä niin! Aiheesta on tärkeä käydä keskustelua, jotta tilanne voi muuttua. Suomen YK-liiton sivuilla todetaan, että noin 15 prosenttia maailman ihmisistä on jollakin tavoin vammaisia, ja vammaiset ihmiset muodostavat maailman suurimman syrjityn ihmisryhmän.
JAG-yhdistyksen keskeisiä huolenaiheita ovat puutteet vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumisessa sekä puutteelliset mahdollisuudet itsenäiseen ja yhdenvertaiseen elämään yhteiskunnassa riittävän tuen turvin. Erityisesti kehitysvammaisten ihmisten laitosmaisen asumisen ensisijaisuus on syrjivää. Ryhmämuotoisen ja laitosmaisen asumisen rinnalle tarvitaan vaihtoehtoja.
JAG-yhdistys tekee vaikuttamistyötä sen puolesta, että kehitysvammaisilla ihmisillä olisi mahdollisuus elää itsenäisesti ja osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti (CRPD).
YK:n vammaissopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2016, korostaa jokaisen vammaisen henkilön oikeutta valita, missä ja kenen kanssa asuu, sekä oikeutta saada tarvitsemansa tuki itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden mahdollistamiseksi. Tämä edellyttää muutosta siinä, miten yhteiskunta – ja erityisesti päättäjät – näkevät vammaiset ihmiset: ei enää passiivisina hoivan kohteina, vaan yhdenvertaisina kansalaisina, joilla on oikeus ja mahdollisuus tehdä valintoja oman elämänsä suhteen.
Vammaispalvelulain (675/2023) tavoitteena on poistaa osallistumisen esteitä, vahvistaa itsemääräämisoikeutta ja varmistaa, että jokainen saa yksilöllisen tarpeensa mukaiset riittävät palvelut. Valitettavasti yleinen käsitys kehitysvammaisten ihmisten asumisesta on edelleen kapea. Vielä ajatellaan yleisesti, että kehitysvammaisten ihmisten paikka on asumispalveluyksiköissä – niin sanotuissa "laitosmaisissa" ympäristöissä, joissa yksilön mahdollisuudet päättää omasta elämästään ovat rajoitettuja. Näissä yksiköissä asukkaat eivät voi valita, kenen kanssa asuvat tai kuka heitä avustaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne kehitysvammaiset henkilöt, jotka eivät pysty liikkumaan itsenäisesti ja tarvitsevat toisen henkilön apua kaikissa elämän toiminnoissa. Kehitysvammaisten ihmisten asumisvaihtoehtojen puute on rakenteellista syrjintää, joka estää itsemääräämisoikeuden toteutumisen.
Hyvinvointialueilla taloudelliset paineet ovat todellisia, mutta säästösyyt eivät oikeuta ihmisoikeuksien rajoittamista ja syrjiviä käytäntöjä. Itsemääräämisoikeus ja oikeus itsenäiseen elämään eivät ole valinnaisia, vaan lakisääteisiä ja kansainvälisesti turvattuja oikeuksia.
On paradigman muutoksen aika: pois laitoskeskeisyydestä kohti yksilöllisiä ratkaisuja, joissa henkilökohtainen apu nähdään keinona mahdollistaa vammaisen ihmisen yhdenvertainen elämä – myös, ja erityisesti niille, jotka tarvitsevat paljon tukea.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna henkilökohtainen apu ei välttämättä ole taloudellisesti raskaampi vaihtoehto kuin ympärivuorokautinen laitoshoito – päinvastoin, se voi olla jopa kustannustehokkaampaa, kun tuki kohdennetaan yksilöllisesti ja tarpeen mukaan. Me JAGilla tarkastelemme asiaa laajemmasta näkökulmasta; vammaisen lapsen saama henkilökohtainen apu riittävän varhaisessa vaiheessa tukee vanhempien ja koko perheen jaksamista ja hyvinvointia. Riittävä tuki lapselle parantaa myös vanhempien työssäkäynnin mahdollisuuksia, joka on yhteiskunnallisestikin merkittävä asia (esim. Erityislasten vanhempien työssäkäynnin mahdollistavien palveluiden kustannusvaikutukset, 2022).
Voisimmeko Suomessa ottaa Ruotsin mallista oppia? Siellä henkilökohtainen apu on laajemmin käytössä ihmisillä, joilla on monimuotoinen avuntarve. Henkilökohtaisen avun avulla mahdollistetaan yhdenvertaiset asumisratkaisut kehitysvammaisille ihmisille. Lisäksi Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan henkilökohtainen apu on kustannustehokas ja laadullisesti kestävä palvelumuoto. (Assistansens samhällskostnader, 2024.)
Lopulta kyse on siitä, minkälaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa: sellaista, jossa jokaisella on mahdollisuus elää oman näköistään elämää – vai sellaista, jossa osa ihmisistä jätetään sivuun vain siksi, että heidän tukemisensa vaatii enemmän resursseja, uudenlaista ajattelua ja rohkeita päätöksiä.
Lähteet:
- Assistansens samhällskostnader, 2024. Vårdföretagarna 10.10.2025
- Palkka on elintärkeä, vaikka se pieni onkin - Erityislasten vanhempien työssäkäynnin mahdollistavien palveluiden kustannusvaikutukset. Oulun seudun omaishoitajat ry:n raportti, 2022. Erityislasten vanhempien työssäkäynnin mahdollistavien palveluiden kustannusvaikutukset 10.10.2025
- Suomen YK-liitto. Vammaisten oikeudet | Suomen YK-liitto 13.3.2026
- Vammaispalvelulaki (675/2023)
- Yhdistyneet kansakunnat. (2006). Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista.