– perusoikeudet eivät saa jäädä hyvinvointialueiden säästötoimien varjoon
Viime aikoina julkisuudessa on nähty yhä enemmän uutisia vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden palveluista, kuten viime viikolla Ylen artikkeli eteläsuomalaisesta nuoresta miehestä. Aiheet ovat olleet lähes poikkeuksetta huolestuttavia: hyvinvointialueet ovat leikanneet henkilökohtaisen avun tuntimääriä, runsaasti tukea tarvitsevat ihmiset eivät saa riittävää apua kotiinsa ja joutuvat muuttamaan kauas omista yhteisöistään. Toisinaan koko perhe on uupumuksen partaalla, kun palvelut eivät vastaa arjen todellisiin tarpeisiin. Riittämättömät palvelut vaikuttavat voimakkaasti sekä vammaisen henkilön että hänen läheistensä hyvinvointiin, turvallisuuteen ja oikeuteen elää täysivaltaista elämää.
Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, tukea itsenäistä elämää ja varmistaa yksilöllisesti riittävät ja laadukkaat palvelut (Vammaispalvelulaki 675/2023, 1 §). Yhdessä YK:n vammaissopimuksen kanssa vammaispalvelulaki muodostaa vahvan perustan palveluille, kuten henkilökohtaiselle avulle – tuelle, jonka avulla moni vammainen ja kehitysvammainen voi elää oman näköistä elämää siellä, missä itse haluaa (YK:n vammaissopimus 19 art. ja Vammaispalvelulaki 9 §).
Siksi herää kysymys: miksi hyvinvointialueet eivät noudata lakia ja kansainvälistä sopimusta? Nykyinen kehitys kulkee taaksepäin kohti laitosmaisia ratkaisuja, vaikka meidän pitäisi katsoa eteenpäin ja kehittää uudenlaisia asumisen ja elämisen malleja, jotka perustuvat perusoikeuksiin ja yksilön valinnanvapauteen.
Naapurimaassamme Ruotsissa LSS-lain (Lag (1993:387) om stöd och service till vissa funktionshindrade) ja henkilökohtaisen avun ansiosta henkilöillä, joilla on esimerkiksi kehitysvamman tai autismin vuoksi runsas tuen tarve, on kuitenkin hyvät edellytykset elää itsenäisesti ja omilla ehdoillaan. Suomella on lainsäädäntönsä puolesta kaikki mahdollisuudet seurata samaa yksilöllisesti toteutettujen palveluratkaisujen suuntaa (esim. Vammaispalvelulain 5, 9 ja 18 §).
Nyt tarvitaan rohkeutta ottaa mallia toimivista ratkaisuista ja varmistaa, että jokaisella ihmisellä on todellinen mahdollisuus elää omassa kodissaan, omassa yhteisössään ja omilla ehdoillaan.