Maia on pian 17-vuotias nuori Paraisilta
Hän opiskelee Optimassa, viettää aikaa perheensä kanssa saaristossa, ku
untelee musiikkia ja käyttää YouTubea sekä Spotifyta. Hän pitää veneilystä, uimisesta ja metsäkävelyistä.
Maia elää tavallista nuoren elämää. Hänellä on kuitenkin yksi asia, joka erottaa hänet monista ikätovereistaan: Maia tarvitsee paljon tukea arjessaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei hänellä olisi omia ajatuksia, mielipiteitä, toiveita tai unelmia.
"Se, ettei ympäristö aina ymmärrä niitä, ei tarkoita etteivät ne olisi olemassa", kertoo Maian äiti Fredrika.
Maia kommunikoi monin eri tavoin. Hän käyttää eleitä, ilmeitä, ääniä, kuvia, esineitä sekä uutta kommunikointilaitettaan. Hänen läheistensä tehtävänä on kuunnella, havainnoida ja auttaa häntä tulemaan ymmärretyksi.
"Kaikkeen tähän ei ole mitään käsikirjaa. Tarvitaan ihmisiä, jotka tuntevat Maian hyvin."
Henkilökohtainen apu mahdollistaa osallistumisen
Maian arjessa henkilökohtaisella avulla on tärkeä rooli.
Fredrikan mukaan henkilökohtainen apu on ollut ratkaisevaa sekä Maialle että koko perheelle.
"Henkilökohtainen apu mahdollistaa sen, että Maian tarpeisiin voidaan vastata yksilöllisesti. Samalla hänen sisaruksensa saavat vanhempien aikaa ja huomiota omaan arkeensa, kun Maialla on avustajan tuki mukanaan eri tilanteissa”.
Avustajan avulla Maia voi osallistua, harrastaa ja tehdä asioita, joista hän pitää.
Tulevaisuudessa Maia haluaa oman kodin
Monen nuoren tavoin myös Maia siirtyy vähitellen kohti aikuisuutta.
Fredrikan toive on yksinkertainen.
"Haluan, että Maia saa mahdollisuuden aikuisen ihmisen elämään. Että hän saa tehdä valintoja, kokeilla ja tehdä virheitä aivan kuten hänen veljensäkin ovat saaneet tehdä."
Perheen toiveena on, että Maia voisi tulevaisuudessa valita itse, missä asuu, millainen hänen kotinsa on ja millaista elämää hän haluaa elää.
"Toivon, että Maia saa itse valita kotinsa. Missä se sijaitsee, miltä se näyttää, asuuko hän yksin vai jonkun kanssa. Toivon myös, että hän saa tarvitsemansa tuen, jotta hän voi itse rakentaa oman arkensa."
Miksi vaihtoehtoja tarvitaan lisää?
Fredrika on työskennellyt kehitysvammaisten asumispalveluissa ja nähnyt läheltä erilaisia asumisratkaisuja.
Hänen mielestään keskustelussa puhutaan liian harvoin ihmisten kodeista.
"Puhumme asumisyksiköistä. Jo sana kertoo paljon. Olemme rakentaneet erilaisia asumisratkaisuja ja yrittäneet sitten sovittaa ihmiset niihin."
Fredrikan mukaan kaikille ihmisille ei sovi sama ratkaisu.
"Ryhmäasuminen voi olla hyvä vaihtoehto joillekin. Mutta sen ei pitäisi olla ainoa vaihtoehto."
Kuka kuuntelee Maian toiveita?
Perhe ilmoitti hyvinvointialueelle jo kolme vuotta sitten haluavansa alkaa suunnitella Maian tulevaa asumista.
Prosessi on ollut pitkä.
Perheelle ehdotettiin asumisvalmennusta ympäristöissä, joka Maia ei itse ollut valinnut. Lopulta Fredrika haki asumisvalmennusta mallilla, jossa Maia harjoittelisi asumista tavallisessa vuokra-asunnossa henkilökohtaisen avun tukemana.
Päätöstä odotetaan edelleen.
Yksi kysymys on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleen.
"Kukaan ei kysynyt Maialta, mitä hän itse toivoo."
Kyse on oikeudesta omaan elämään
Maian tarina ei ole vain yhden nuoren tarina.
Se herättää laajemman kysymyksen siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa tuetaan kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuuksia tehdä omia valintojaan.
Kuka päättää, missä ihminen asuu?
JAGin näkökulmasta lähtökohdan pitäisi olla selvä: myös paljon tukea tarvitsevalla ihmisellä on oikeus omaan kotiin, omiin valintoihin ja omannäköiseen elämään.
Myös silloin, kun siihen tarvitaan paljon tukea.