Oman näköisen elämän eläminen on paljon muutakin kuin arjen tukea. Se tarkoittaa mahdollisuutta toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita, käyttää omia vahvuuksiaan ja osaamistaan sekä olla osallinen yhteiskunnassa omalla tavallaan.
JAG Assistansin Meidät mestoille! -toiminnan kautta Anna-Carin on löytänyt mielekästä tekemistä, joka yhdistää hänen suuren rakkautensa koiriin mahdollisuuteen hyödyntää omia vahvuuksiaan ja kokemustaan. Tässä Anna-Carin kertoo omin sanoin, kuinka henkilökohtainen apu ja yksilöllisesti suunniteltu päivätoiminta ovat vaikuttaneet hänen arkeensa. 🩷
Omilla ehdoillani: Anna-Carinin tarina koirista, osallisuudesta ja mahdollisuudesta antaa oma panoksensa
Minulla on ollut lähes koko elämäni ajan unelma omasta koirasta, mutta se ei ole ollut mahdollista perheeni allergioiden eikä omien fyysisten rajoitteideni vuoksi.
21-vuotiaana muutin vammaisille henkilöille tarkoitettuun asumisyksikköön. Siellä sain enemmän kontaktia erilaisiin koiriin, sillä henkilökunta toi toisinaan omia koiriaan mukanaan töihin. Se oli mielestäni mukavaa, ja koirat piristivät kaikkia asukkaita. Noin kolme tai neljä vuotta ennen kuin muutin omaan asuntooni asumisyksiköstä, kaverikoira Rosie alkoi vierailla yksikössä kerran kuukaudessa tunnin ajan. Aluksi vierailut olivat mielestäni todella mukavia. Rosie oli iloinen, suloinen ja pörröinen koira, jolla oli paksu valkoinen turkki.
Asumisyksikön asukkaat kokoontuivat olohuoneeseen rinkiin katsomaan, kun Rosie teki temppuja. Leikimme erilaisia leikkejä ja pelasimme pelejä yhdessä Rosien kanssa. Minusta tilanne tuntui kuitenkin hieman lapselliselta, ja ajan myötä siitä tuli minulle myös raskas ja stressaava. Rosien huomiosta piti kilpailla seitsemän muun ihmisen kanssa, eikä yhteistä aikaa koiran kanssa saanut tarpeeksi.
Kun oma koti avasi uusia mahdollisuuksia
Muutettuani omaan asuntoon kokeilin vielä, että Rosie kävisi luonani. Se tuntui aivan erilaiselta, kun sain Rosien jakamattoman huomion ja pystyimme leikkimään sekä tekemään erilaisia asioita yhdessä.
Aluksi toivoin Rosien vierailevan kerran kuukaudessa, mutta myöhemmin vierailujen väli piteni kahteen tai kolmeen kuukauteen. Syynä oli se, että kaverikoiratoiminnasta tuli pitkällä aikavälillä liian kallis harrastus.
Merkityksellisen päivätoiminnan etsiminen
Asuessani asumisyksikössä kokeilin erilaisia palkkatuettuja työmahdollisuuksia muun muassa Kelan, TE-toimiston ja Jupiter-säätiön kautta. Työs
kentelin esimerkiksi Vaasan kaupungilla ja Folkhälsanissa.
Työssä korostuivat usein nopeus, tehokkuus ja tulokset. Lisäksi työmahdollisuudet olivat riippuvaisia määräaikaisesta rahoituksesta, jota myönnettiin yleensä puoleksi vuodeksi kerrallaan. Se oli minulle hyvin stressaavaa. Lopulta jouduin lopettamaan työskentelyn tilanpuutteen ja rahoituksen päättymisen vuoksi.
Oltuani neljä vuotta JAG Assistansin jäsenenä aloin tutustua tarkemmin Meidät mestoille! -päivätoimintaan. Pohdin, voisiko se sopia minulle.
Meidät mestoille! on JAG Assistansin tarjoama päivätoiminnan malli, joka perustuu yksilön omiin toiveisiin ja tavoitteisiin. Ajattelin heti, että tämä voisi sopia minulle paljon paremmin.
Hain Pohjanmaan hyvinvointialueen vammaispalveluista päivätoimintaa sekä kuljetuspalvelua työmatkoja varten. Muutaman viikon kuluttua sain myönteisen päätöksen. Minulle myönnettiin päivätoimintaa kaksi kertaa viikossa JAG Assistansin Meidät mestoille! -päivätoiminnan kautta. Olin todella iloinen päätöksestä!
Ennen toiminnan alkua tapasin siitä vastaavan henkilön. Keskustelimme siitä, kuinka monta päivää viikossa haluaisin osallistua toimintaan, mitä haluaisin tehdä ja mistä pidän.
Kerroin rakastavani koiria. Olen koulutukseltani merkonomi, joten pidän myös kirjoittamisesta ja tietokoneella työskentelystä. Kerroin lisäksi, että olisi hienoa voida auttaa jollakin tavalla myös JAG Assistansilla. Halusin tavallaan antaa jotain takaisin, koska olin itse saanut niin paljon JAGilta.
Lova tuli osaksi elämääni
Tammikuun 2026 lopussa aloin hoitaa Lova-nimistä koiraa. Aluksi Lova oli luonani yhtenä päivänä viikossa, mutta viihdyin hänen kanssaan niin hyvin, että halusin lisätä päivien määrän kahteen viikossa. Lopulta Lova kävi luonani yleensä tiistaisin ja perjantaisin.
Kun Lova oli käynyt luonani muutaman kerran, hankin hänelle kaksi peittoa ja kaksi ruokakuppia. Sekä peitot että kupit ovat vaaleanpunaisia. Peittoja on kahta eri kokoa, ja pienemmässä on valkoisia tassunjälkiä.
"Pienen ja suloisen Lovan hoitaminen merkitsee minulle valtavan paljon."
Koen tekeväni jotain tärkeää, ja ihmiset luottavat siihen, että pystyn huolehtimaan Lovasta päivän ajan.
En itse pysty tekemään kaikkia fyysisiä tehtäviä, kuten pukemaan tai riisumaan valjaita, kiinnittämään talutushihnaa, keräämään jätöksiä, pyyhkimään tassuja tai antamaan ruokaa ja vettä. Henkilökohtainen avustajani hoitaa nämä käytännön asiat, mutta minä annan ohjeet ja päätän, milloin, miten ja missä järjestyksessä asiat tehdään.
Yhdestä kahteen kertaa viikossa Lova tulee luokseni yleensä kymmenen tai yhdentoista aikaan aamupäivällä. Kun ovikello soi ja avaan oven, Lova on usein niin iloinen, että vetää hihnasta ja juoksee luokseni takajaloillaan seisten. Se lämmittää sydäntäni, ja tulen aina iloiseksi nähdessäni, kuinka innoissaan Lova on tapaamisestamme.
Lovan mukana tulee yleensä hoitolaukku, jossa on valjaat, hihna, kettulelu, jätöspusseja, puhdistussuihke mahdollisia vahinkoja varten sekä annospussissa koiranruokaa.
Kun Lova on luonani, nautimme toistemme seurasta. Olohuoneessani on kaksi suurta nojatuolia, joista toisesta on tullut Lovan suosikkipaikka. Hän makaa tuolissa, minä istun vieressä sähköpyörätuolissani ja silitän häntä. Usein Lova nuolaisee kättäni. Se tekee minut onnelliseksi.
Yleensä lähdemme heti pitkälle kävelylle yhdessä avustajani kanssa. Kävelyn jälkeen annan Lovalle ruokaa. Hänellä on vettä tarjolla koko päivän ajan. Ennen kuin Lova haetaan kotiin, käymme usein vielä toisella, hieman lyhyemmällä kävelyllä.
Päivinä, jolloin Lova on ollut luonani, olen yleensä erityisen hyvällä tuulella ja energinen.
Mahdollisuus antaa oma panoksensa
Kun JAG Assistansin toimisto muutti huhtikuussa 2026 uusiin ja suurempiin tiloihin Vaasan keskustaan torin laidalle, myös oma Meidät mestoille! -päivätoimintani muuttui.
Tiistaisin aloin käydä henkilökohtaisen avustajani kanssa toimistolla. Minulle myönnettiin myös erilliset työmatkoihin tarkoitetut taksikuljetukset. Toimistolla autan kerran viikossa erilaisissa tehtävissä. Kirjoitan blogitekstejä arjestani ja minua kiinnostavista aiheista, laadin erilaisia listoja sekä osallistun tapahtumien ja kutsujen suunnitteluun.
"Nyt olen ollut mukana Meidät mestoille! -päivätoiminnassa ja tullut siihen tulokseen, että se sopii parhaiten juuri minulle ja omiin tarpeisiini. Tässä ei ole stressiä eikä suuria deadlineja."
