JAG-yhdistys on antanut lausunnon hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan muutettavaksi uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa ja suhdetta muuhun lainsäädäntöön koskevaa säännöstä.
Katsomme, että lakiehdotuksen valmistelu tulisi keskeyttää ja jo hyväksytty vammaispalvelulaki tulisi saattaa voimaan nykyisessä muodossaan. Lue miksi 👇
Pidättekö hallituksen esitysluonnoksen 3 luvussa kerrottuja tavoitteita kannatettavina?
Ei: Kyseisessä luvussa tavoitteet esitetään erittäin pintapuolisesti. Vaikka tavoitteet sinänsä ovat hyväksyttäviä, tapa, jolla niitä aiotaan saavuttaa, johtaa lopputulokseen, jossa ainakin tiettyjen vammaisryhmien oikeudet heikentyvät hyväksymättömällä tavalla. Lainvalintasäännökset heikentävät palveluiden saatavuutta erityisesti lievästi vammaisille henkilöille tavalla, joka on täysin ristiriidassa luonnoksen tavoitteiden kanssa turvata vammaisten henkilöiden oikeudet ja palveluiden saatavuus. Siksi JAG-yhdistys ei voi tukea luonnoksen tavoitteita.
Päästäänkö esitetyillä muutosehdotuksilla esityksen tavoitteisiin?
Ei: JAG-yhdistys katsoo, että ehdotetut muutokset eivät johda tavoitteiden saavuttamiseen. Sen sijaan ne heikentävät vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista, mikä vähentää heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa.
On vaikea arvioida ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksia. Luonnoksen vaikutusten arvioinnin mukaan pieni osa niistä, jotka nyt saavat palveluja vammaispalvelulain mukaan, voitaisiin ohjata ensisijaisen lainsäädännön mukaiseen palveluun. Koska lainvalintasäännökset ovat hyvin tulkinnanvaraisia, ne antavat hyvinvointialueille mahdollisuuden ohjata yhä suuremman osan asiakkaistaan ensisijaisen lainsäädännön mukaisiin palveluihin. Yhä useammat vammaiset henkilöt joutuisivat siis maksamaan asiakasmaksuja elinikäisistä vammoistaan.
Ovatko ensisijaisen lainsäädännön mukaisten palvelujen ensisijaisuutta korostavat säännökset mielestänne kannatettavia? (Vammaispalvelulain 2 §)
Ei: Lakiluonnoksen muotoilut lainvalinnasta vahvistaisivat ensisijaisen lainsäädännön roolia vammaispalveluissa samalla kun vammaispalvelulain rooli rajoittuisi. Ehdotetut säännökset ja luonnoksen perustelut muodostavat kokonaisuuden, jossa tiettyjen vammaisryhmien oikeudet heikentyvät aggressiivisesti. Tämä kokonaisuus rajoittaa siis vammaispalveluiden saatavuutta merkittävästi, eikä pelkästään kompensoi niin sanotun ikärajan poistumista.
Mielestämme luonnoksen aggressiivisuutta korostaa se, että palveluiden saatavuus ei luonnoksen perusteluiden mukaan voi olla ohjaava tekijä arvioitaessa, minkä lain mukaan henkilölle myönnetään palveluja (erityisperustelu 7.1 2 § otsikolla "Suhde muuhun lainsäädäntöön"). Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että henkilö, joka muuten täyttää vammaispalvelulain mukaisen vammaisuuden määritelmän ja jolla olisi oikeus tiettyyn palveluun, voi lopulta jäädä kokonaan ilman palvelua, jos vaihtoehtoista palvelumuotoa sosiaalihuoltolain (tai muun ensisijaisen lain) mukaan ei ole lainkaan saatavilla.
Vammainen henkilö olisi tällaisessa tilanteessa erittäin haavoittuvaisessa asemassa. Hyvinvointialueilla on toki velvollisuus tuottaa palveluja esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaan, mutta lienee yleisesti tiedossa, että tällä velvollisuudella ei ole samaa vaikutusta kuin vammaispalvelulain mukaisilla subjektiivisilla oikeuksilla. On vaikea arvioida ehdotettujen muutosten vaikutuksia, mutta todennäköistä on, että ainakin lievemmin vammaiset henkilöt sekä niin sanotut "väliinputoajat" (esim. autismikirjon diagnoosin saaneet henkilöt) kärsisivät uudistuksesta. Näistä syistä johtuen luonnoksen säännökset johtaisivat vammaispalvelulain mukaisten subjektiivisten oikeuksien heikkenemiseen ja monissa tapauksissa niiden merkityksen menettämiseen.
Ongelmat koskevat muun muassa henkilökohtaisen avun palvelumuotoa. Lakiluonnoksessa mainitaan, että sosiaalihuoltolain 11 § 1 mom. 4 k. (sosiaalipalvelut syrjäytymisen estämiseksi ja osallisuuden edistämiseksi) olisi vaihtoehto henkilökohtaiselle avulle. Pelkäämme, että erityisesti henkilökohtaisen avun saatavuus erilaisiin vapaa-ajan tarpeisiin heikkenisi merkittävästi ehdotettujen säännösten seurauksena. Haluamme korostaa, että henkilökohtainen apu on ainutlaatuinen palvelumuoto, jonka positiiviset vaikutukset käyttäjälle perustuvat muun muassa käyttäjän mahdollisuuteen vaikuttaa avun toteuttamiseen (tuotantotapa, rekrytointi, palvelun ajankohta jne.). Mainittu sosiaalihuoltolain mukainen palvelu ei todennäköisesti pysty tarjoamaan samaa yhdistelmää laadukasta palvelua, positiivisia vaikutuksia ja kustannustehokkuutta kuin henkilökohtainen apu. Luonnos heikentää vakavasti vammaisten henkilöiden integraatiota yhteiskuntaan ja siksi emme voi tukea tätä säännöstä.
Lopuksi muutamia lakiteknisiä huomautuksia. Suhde 1 mom. ja 3 mom. välillä on epäselvä. 3 mom. mukaan sovelletaan lisäkriteerejä verrattuna 1 mom. Ensimmäinen kriteeri 3 mom. on, että "ensisijaisen lainsäädännön mukaisia palveluja ei voida järjestää hänelle". Muotoilu on tulkinnanvarainen.
Lain soveltamisalaa ja lainvalintakysymyksiä on käsitelty sekavasti momenteissa 1-3. Yksi momentti soveltamisalasta ja yksi lainvalintakysymyksestä riittäisi ja tekisi säännöksestä selkeämmän. Kokonaisuutena tarkasteltuna 2 § on hajanaisin säännös, jonka olemme nähneet Suomen oikeusjärjestelmässä.
Onko elämänvaiheessa tavanomaisesta poikkeavaa tarvetta koskeva säännösehdotus mielestänne kannatettava? (Vammaispalvelulain 2 §)
Ei: JAG-yhdistys katsoo, että säännös on epäselvä ja avaa mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille. Säännös voi johtaa siihen, että erityisesti vammaiset lapset ja nuoret sekä heidän perheensä eivät saa tarvitsemaansa palvelua selvitäkseen haastavasta arjesta, mikä voi johtaa raskaampaan palvelutarpeeseen tulevaisuudessa.
Onko asiakkaan edun ja maksuttomuuden suhdetta koskeva tarkennus mielestänne kannatettava? (Sosiaalihuoltolain 4 §)
Ei: JAG-yhdistys ei tue ehdotusta. Pääsy maksuttomiin vammaispalveluihin on perusedellytys sille, että vammaiset henkilöt voivat elää yhdenvertaisina muiden kanssa.
Vammaisuus on useimmissa tapauksissa elinikäinen ja on kohtuutonta ja syrjivää, että tietyt vammaiset henkilöt joutuisivat maksamaan asiakasmaksuja palveluistaan. Siksi JAG-yhdistys ehdottaa, että kyseinen muutos sosiaalihuoltolain 4 § poistetaan.
Onko asiakasmaksulain säännöksiä täydentävä niin sanottu suojasäännös mielestänne kannatettava? (Vammaispalvelulain 2 §:n 4 ja 5 momentti)
Osittain: Lakiluonnos johtaisi selvästi voimakkaampaan ohjaukseen vammaisten henkilöiden osalta yleiseen lainsäädäntöön, mitä vastustamme, koska palvelujen laatu ja saatavuus ovat selvästi heikompia. Jos lakiluonnos kuitenkin hyväksytään, katsomme, että ehdotetut niin sanotut suojasäännökset ovat tarpeellisia. Suojasäännökset ovat kuitenkin mielestämme oudosti sijoitettuja, koska ne koskevat asiakasmaksujen perimistä ja luopumista muun lainsäädännön mukaisesta palvelusta.
Muita huomioita esityksestä:JAG-yhdistys katsoo, että lakiehdotuksen valmistelu tulisi keskeyttää ja että jo hyväksytty vammaispalvelulaki tulisi saattaa voimaan nykyisessä muodossaan. Jo hyväksytyn lain soveltamisala on mielestämme yhdenmukaisempi YK:n vammaissopimuksen määräysten kanssa. Tämä johtuu laajemmasta soveltamisalasta. Muun muassa kyseisen lain soveltamisala antaa paremmat edellytykset sisällyttää nykyisen lain niin sanotut "väliinputoajat".