Arvoisat päättäjät, vammaispalvelujen johto ja työntekijät,
Useilla hyvinvointialueilla on tällä hetkellä vakava pula kehitysvammaisten henkilöiden asumispalvelupaikoista. Tämän seurauksena aikuiset kehitysvammaiset joutuvat odottamaan asumispaikkaa kuukausia – joskus jopa vuosia – tai muuttamaan satojen kilometrien päähän läheisistään.
YK:n vammaissopimus astui voimaan Suomessa kesäkuussa 2016. Sopimuksen 19. artikla velvoittaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa sekä elää osana yhteisöä omien toiveidensa mukaisesti.
Toteutuuko tämä oikeus Suomessa?
Ei vielä.
Siksi kysymme: miksi henkilökohtaista apua ei hyödynnetä laajemmin vaihtoehtona ryhmämuotoiselle asumiselle?
Henkilökohtainen apu on sekä nykyisen vammaispalvelulain että YK:n vammaissopimuksen mukainen, ihmisoikeuksia edistävä ja käytännössä helposti toteutettavissa oleva ratkaisu myös kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen.
Itsenäinen asuminen henkilökohtaisen avun avulla voi olla myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto.
Asumisen tulee rakentua yksilön tarpeista – ei palvelurakenteiden ehdoilla. Kehitysvammaiset henkilöt voivat asua omassa vuokra- tai omistusasunnossaan henkilökohtaisen avun sekä tarvittaessa muiden kotiin tuotavien palvelujen turvin. Malli soveltuu myös henkilöille, joilla on vaativia tuen tarpeita.
Ryhmä- ja laitosmuotoisessa asumisessa arki määräytyy usein yhteisten aikataulujen ja henkilöstöresurssien mukaan. Tämä voi lisätä kuormitusta ja haastavaa käyttäytymistä erityisesti silloin, kun ihminen tarvitsee ennakoitavuutta ja pysyvyyttä.
Henkilökohtaisen avun malli tarjoaa vaihtoehdon, joka tukee paitsi hyvinvointia myös jatkuvuutta ja turvallisuutta. Tutut avustajat, yksilöllinen rytmi ja pysyvät ihmissuhteet muodostavat perustan toimivalle arjelle. Avustajilta ei edellytetä tiettyä koulutusta, mikä helpottaa sopivan henkilöstön löytymistä myös avustettavan omalla äidinkielellä. Osaavan palveluntuottajan kautta koordinointi onnistuu hallitusti ja kustannustehokkaasti.
Varhain aloitettuna henkilökohtainen apu tukee kehitysvammaisen henkilön elämänhallintaa koko elämänkaaren ajan. Kun henkilö oppii, että hän tulee ymmärretyksi ja että arki rakentuu hänen tarpeidensa ympärille, riski kriisiytyneisiin asumistilanteisiin ja palvelujen katkeamiseen vähenee olennaisesti. Tuki ei ole tällöin vain reaktiivista, vaan suunnitelmallista ja ennaltaehkäisevää.
Vaativaa tukea tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla henkilökohtaisen avun ja ryhmä tai laitosmaisen asumisen välinen kustannusero on usein pieni, ja henkilökohtainen apu voi joissain tilanteissa olla myös edullisempi vaihtoehto. Tämä käy ilmi FCG:n Suomessa toteuttamasta selvityksestä, jossa on vertailtu henkilökohtaisen avun ja laitosmaisen asumisen kustannuksia. Samansuuntaisia havaintoja on raportoitu myös Ruotsissa ja Norjassa, joissa henkilökohtainen apu on todettu kustannustehokkaaksi ja pitkäjänteisesti kestäväksi ratkaisuksi suhteessa muihin asumisen palvelumuotoihin.
Nyt olisi mahdollisuus viedä lain hengen mukaiset tavoitteet käytäntöön ja luoda todellisia, yksilöllisiä asumisen vaihtoehtoja. JAG-yhdistyksen puheenjohtaja Idan ja hallituksen jäsen Anna-Carinin itsenäinen asuminen henkilökohtaisen avun tuella toimii konkreettisena esimerkkinä ratkaisusta, joka on sekä toimiva että ihmisoikeusmyönteinen ja laadukas.
JAG-yhdistys kokee tärkeänä, että henkilökohtainen apu otetaan käyttöön asumisen ratkaisuna kehitysvammaisille henkilöille, ja että tämän edistämiseksi ryhdytään konkreettisiin toimiin.
Millä tavoin te päättäjät voisitte edistää tämän ratkaisun käyttöönottoa vastauksena kehitysvammaisten henkilöiden ajankohtaiseen asumishaasteeseen?
Me JAG-yhdistyksessä keskustelemme ja jaamme mielellämme kokemuksiamme henkilökohtaisesta avusta itsenäisen asumisen mahdollistajana.
Ole mielellään yhteydessä Jaana Pinolaan, jaana.pinola@jagassistans.fi tai 040 196 5090, niin voimme jatkaa keskustelua.
JAG-Yhdistys